Katuva Jumala

"Remorse for what? You people have done everything in the world to me. Doesn't that give me equal right?" ~Charles Manson


Uuden testamentin puolella Jumala ei kadu. Isä on muutenkin vähän kliininen ja etäinen, jos ei oteta lukuun mm. pientä hempeilyä Jordanilla "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Matt. 3:17). Tietenkin tästä jonkin ajan päästä Jumala tapattaa tämän rakkaan poikansa ja se on sitten se teko, mistä ihmisten viimeistään pitäisi tajuta Jumalan ylitsepursuava hyväntahtoisuus, mutta ei mennä siihen.

Keskitytään erääseen mielenkiintoiseen puoleen Jumalassa ja tutkiskellaan vähän Raamattua.

1. Mooseksen kirja 6:5-7

5 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat,
6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
7 Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."

Ihmisenä on kovin lohdullista tietää olevansa seuraamusta kokeilusta, jota Jumala itse katuu. Jumala ei kaikkivoipaisuudessaankaan tee korjaavia toimenpiteitä ihmiselle vaan pyyhkäisee suurimman osan ihmisistä pois maan päältä ja sitten jättää muutamia ihmisiä henkiin, vaikka tietää että nämä raukat sössivat homman ilman muuta uudestaan.

Seuraavaksi hän ilmeisesti katuu mokomaa kiukunpuuskaa.

1. Mooseksen kirja 8:21

21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

Ja sitten kun hän taas suuttuu ihmiselle, hän ei voi peruuttaa tätä katumuspäissään antamaansa lupausta ja joutuu keksimään syöpiä ja ruttoja ja syyhypunkkeja.


Myöhemmin Herra teki Saulista Israelin kuninkaan, mutta jotain meni pieleen.

1. Samuelin kirja 15:29

28 Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.
29 Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu."

Herra ottaa Saulilta kuninkuuden pois ja Samuelin mukaan Jumala on olento, jonka ei tarvitse katua. Muutamaa jaetta myöhemmin kuitenkin sanotaan näin:

1. Samuelin kirja 15:35

35 Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.

Herra sittenkin katui sitä, että oli valinnut väärän ihmisen kuninkaaksi.

2. Samuelin kirja 24:15-16

15 Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä.
16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

Kun kiukkuamisen jälkeen 70000 ihmistä on lahdattu, Herraa alkaa taas syyllisyys vaivaamaan ja hän päättää armollisesti säästää loput.

Näistä teksteistä käy siis ilmi se, että Jumala katuu, useampaankin otteeseen. Pohdiskellaan vähän katumusta, tuota inhimillistä tunnetta. Katumus on tunne, joka seuraa huomiosta, että on tehnyt väärin. Jumala on siis erehtyväinen.

Hyvät kristityt voivat vain toivoa ettei elämän kirjassa ole kirjoitusvirheitä ja että oikeudenmukaisuuden nimissä helvettiin ei ole unohdettu toimittaa hiiliä. Ja mistäs me tiedämme alkaako Jumala katua, kun muutama miljoona vuotta on palavan lihan käryä helvetistä noussut.

Raamatun mukainen oikeudenmukaisuus, osa 2

“What is morality in any given time or place? It is what the majority then and there happen to like, and immorality is what they dislike” ~ Alfred North Whitehead




Jatkan aiheesta, mitä käsittelin edellisessä blogipostissa. On jossain määrin tunnettua, että Vanha testamentti sisältää Jumalan määräämiä tai hänen itsensä tekemiä hirveyksiä ja vääryyksiä, mutta näitä ei silti haluta sisällyttää sellaisenaan kristittyyn jumalkuvaan.

Inhottava fakta vain on, että teksti on joko totta tai sitten ei. Tähän välimaastoon tahdotaan lisätä ehdotus siitä, että asioita on tulkittava jotenkin, allegorisesti vaikkapa. Raamattuhan sisältää vertauksia, niin Vanha kuin Uusikin testamentti. Niissä tekstin kohdissa erikseen sanotaan, että nämä ovat vertauksia. Miksi siis muuta tekstiä tulisi pitää vertauskuvallisena? Lisäksi, jos me mielivaltaisesti poimimme Raamatusta kohtia, jotka kuuluu tulkita vertauskuvallisesti, mistä meidän kuuluisi sitten tietää, mikä on tarkoitus ottaa sellaisenaan? Oliko ihmisen luominen vertauskuvallista? Entä Siinain vuorella annetut kymmenen käskyä? Messias-ennustukset? Saatanan luominen? Jumala?

Toinen lähestymistapa asiaan on se, että uusi liitto ja Jeesuksen uhraaminen muuttivat kaiken. Uusi testamentti sisältää lukuisia viittauksia lakiin. Osa kohdista haluaa yksinkertaistaa sitä:

Matteus 7:8

12 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Osa tuntuu vahvistavan annettua lakia:

Matteus 5:17-20

17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan

Tässä on vain muutama ongelma. Yksi on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tämä laki missäkin kohtaa pitää sisällään. Joidenkin mielestä Jeesus täytti uhraamista koskevat lait. Joidenkin mielestä laki on Vanhan testamentin kymmenen käskyä, osalle se on vain rakkauden kaksoiskäsky.

Paljon suurempi ongelma on se, että vaikka kuinka takertuisimme lain täyttämisiin ja Jeesuksen kuolemaan ja miettisimme mitä se mahtaa tehdä Vanhan testamentin opetuksille, Uudessa testamentissa yhtään mikään ei viittaa siihen, että Jumala jotenkin katuisi tai olisi ollut mielestään väärässä tappaessaa laumoittain ihmisiä ja eläimiä milloin mistäkin mielivaltaisesta syystä. Eikä olennolla, jolla on kaikki tieto ja ymmärrys ja joka on täydellinen, mitään tarvetta siihen tietysti olekaan. Vanhaa testamenttia ei voi mitätöidä ja sivuuttaa.

Miksi siis tämä kaikki kiertely ja kaartelu? Selitys on mielestäni suhteellisen yksinkertainen. Ihmiset haluavat uskoa hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, suureen kaikenkattavaan rakkauteen ja huolenpitoon. Jos me uskoisimme hyvään Jumalaan ja Raamattuun, me muodostaisimme käsityksemme oikeasta ja väärästä Raamatun perusteella. Me kuitenkin alitajuisesti, ja ihan syystä, pidämme omaa moraaliamme ja oikeuskäsitystämme parempana ja siksi se, minkä me itsekin ymmärrämme olevan väärin, sivuutetaan ja selitellään. Vain siten on mahdollista pitää kiinni siitä mihin haluaa uskoa. 

Raamatun mukainen oikeudenmukaisuus

“This is a court of law, young man, not a court of justice.” ~ Oliver Wendell Holmes, Jr.



Raamatun Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, täydellinen jopa. Esikuvaksi kelpaava moraalin ja lain ohjenuora. Tutkitaan siis, mitä Raamattu kertoo meille hyvästä, pahasta ja oikeudenmukaisista rangaistuksista.



2. Mooseksen kirja 10:20

20 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.

Tämä on kohdasta missä Israelin kansa on Egyptissä orjuudessa ja Jumala lähettää Egyptiläisten kiusaksi vitsauksia, jotta faarao päästäisi Israelin kansan lähtemään. Yllämainittu kohta kertoo että Herra kovetti faaraon sydämen. Jumala itse varmisti, että saa lähettää viimeisen vitsauksen. Mikä tämä oli?

2. Mooseksen kirja 12:12

12 Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia.

Kaikki esikoiset Egyptin kansasta surmattiin. Kaikki. Miten faaraota rangaistiin päätöksestään? Tappamalla suuri määrä lapsia ja eläimiä.

4. Mooseksen kirja 25:6-8

6 Itkiessään pyhäkköteltan ovella israelilaiset, Mooses ja koko kansa, saivat nähdä, kuinka muuan mies palasi heimonsa pariin midianilainen nainen mukanaan.
7 Pinehas, joka oli pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, astui silloin esiin väkijoukosta. Hän otti käteensä keihään,
8 meni miehen jäljessä teltan perälle ja lävisti keihäällä molemmat, israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, nauliten heidät siihen paikkaan. Silloin israelilaisia ahdistanut vitsaus lakkasi,

Niin hirvittävän paha teko on vääräheimoisen naisen kanssa oleskelu, että Jumalan mielestä oikeamielinen teko on pistää molemmat keihäällä kuoliaaksi. Eikä pelkästään oikeamielinen, se on jopa niin hyvä että Jumala leppyy.

5. Mooseksen kirja 13:6-9

6 "Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, joita sinä ja sinun esi-isäsi ette ole entuudestaan tunteneet,
7 niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä tai kaukana,
8 älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan,
9 vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut.

Epäusko ja vääriin jumaliin uskominen on tietenkin kauhistuttavaa. Jumalan määräyksestä siis kivitettäköön omankin perheen jäsenet, jotka tällaista harrastavat.

Jesaja 13:11-16

11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,
12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.
13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.
14 Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.
15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
16 Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan.

Synnin palkka on kuolema, kuten opetettu on. Lisäksi lapsien murskaksi lyöminen ja naisten raiskaaminen.

2. Kuninkaiden kirja 2:23-24

23 Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: "Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!"
24 Hän kääntyi katsomaan pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi.

Kaljujen ihmisen mieltä arvatenkin sykähdyttää, ettei heitä Raamatunkaan mukaan käy pilkkaaminen, mutta toivoakseni harvan mielestä minkäänlaisesta ihmisen, edes profeetan, pilkkaamisesta oikeudenmukainen rangaistus on kuoliaaksi raateleminen.

Yllä olevat otteet ovat kaikkea muuta kuin kattava kokonaisuus Vanhan Testamentin opetuksista. Yritin kuitenkin ottaa näytteitä erilaisten rikosten laadusta ja niihin sovelletuista rangaistuksista. Tässä kohtaa haluan lukijan heijastavan mainittuja tapauksia omaan käsitykseensä moraalista ja oikeudesta. Tahdon vielä muistuttaa, että koska Jumala on täydellinen ei hänellä ole syytä muuttaa omia käsityksiään.