Jatkan aiheesta, mitä käsittelin edellisessä blogipostissa. On jossain määrin tunnettua, että Vanha testamentti sisältää Jumalan määräämiä tai hänen itsensä tekemiä hirveyksiä ja vääryyksiä, mutta näitä ei silti haluta sisällyttää sellaisenaan kristittyyn jumalkuvaan.
Inhottava fakta vain on, että teksti on joko totta tai sitten ei. Tähän välimaastoon tahdotaan lisätä ehdotus siitä, että asioita on tulkittava jotenkin, allegorisesti vaikkapa. Raamattuhan sisältää vertauksia, niin Vanha kuin Uusikin testamentti. Niissä tekstin kohdissa erikseen sanotaan, että nämä ovat vertauksia. Miksi siis muuta tekstiä tulisi pitää vertauskuvallisena? Lisäksi, jos me mielivaltaisesti poimimme Raamatusta kohtia, jotka kuuluu tulkita vertauskuvallisesti, mistä meidän kuuluisi sitten tietää, mikä on tarkoitus ottaa sellaisenaan? Oliko ihmisen luominen vertauskuvallista? Entä Siinain vuorella annetut kymmenen käskyä? Messias-ennustukset? Saatanan luominen? Jumala?
Toinen lähestymistapa asiaan on se, että uusi liitto ja Jeesuksen uhraaminen muuttivat kaiken. Uusi testamentti sisältää lukuisia viittauksia lakiin. Osa kohdista haluaa yksinkertaistaa sitä:
Matteus 7:8
12 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.Osa tuntuu vahvistavan annettua lakia:
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan
Tässä on vain muutama ongelma. Yksi on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tämä laki missäkin kohtaa pitää sisällään. Joidenkin mielestä Jeesus täytti uhraamista koskevat lait. Joidenkin mielestä laki on Vanhan testamentin kymmenen käskyä, osalle se on vain rakkauden kaksoiskäsky.
Paljon suurempi ongelma on se, että vaikka kuinka takertuisimme lain täyttämisiin ja Jeesuksen kuolemaan ja miettisimme mitä se mahtaa tehdä Vanhan testamentin opetuksille, Uudessa testamentissa yhtään mikään ei viittaa siihen, että Jumala jotenkin katuisi tai olisi ollut mielestään väärässä tappaessaa laumoittain ihmisiä ja eläimiä milloin mistäkin mielivaltaisesta syystä. Eikä olennolla, jolla on kaikki tieto ja ymmärrys ja joka on täydellinen, mitään tarvetta siihen tietysti olekaan. Vanhaa testamenttia ei voi mitätöidä ja sivuuttaa.
Miksi siis tämä kaikki kiertely ja kaartelu? Selitys on mielestäni suhteellisen yksinkertainen. Ihmiset haluavat uskoa hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, suureen kaikenkattavaan rakkauteen ja huolenpitoon. Jos me uskoisimme hyvään Jumalaan ja Raamattuun, me muodostaisimme käsityksemme oikeasta ja väärästä Raamatun perusteella. Me kuitenkin alitajuisesti, ja ihan syystä, pidämme omaa moraaliamme ja oikeuskäsitystämme parempana ja siksi se, minkä me itsekin ymmärrämme olevan väärin, sivuutetaan ja selitellään. Vain siten on mahdollista pitää kiinni siitä mihin haluaa uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti