Katuva Jumala

"Remorse for what? You people have done everything in the world to me. Doesn't that give me equal right?" ~Charles Manson


Uuden testamentin puolella Jumala ei kadu. Isä on muutenkin vähän kliininen ja etäinen, jos ei oteta lukuun mm. pientä hempeilyä Jordanilla "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Matt. 3:17). Tietenkin tästä jonkin ajan päästä Jumala tapattaa tämän rakkaan poikansa ja se on sitten se teko, mistä ihmisten viimeistään pitäisi tajuta Jumalan ylitsepursuava hyväntahtoisuus, mutta ei mennä siihen.

Keskitytään erääseen mielenkiintoiseen puoleen Jumalassa ja tutkiskellaan vähän Raamattua.

1. Mooseksen kirja 6:5-7

5 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat,
6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
7 Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."

Ihmisenä on kovin lohdullista tietää olevansa seuraamusta kokeilusta, jota Jumala itse katuu. Jumala ei kaikkivoipaisuudessaankaan tee korjaavia toimenpiteitä ihmiselle vaan pyyhkäisee suurimman osan ihmisistä pois maan päältä ja sitten jättää muutamia ihmisiä henkiin, vaikka tietää että nämä raukat sössivat homman ilman muuta uudestaan.

Seuraavaksi hän ilmeisesti katuu mokomaa kiukunpuuskaa.

1. Mooseksen kirja 8:21

21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.

Ja sitten kun hän taas suuttuu ihmiselle, hän ei voi peruuttaa tätä katumuspäissään antamaansa lupausta ja joutuu keksimään syöpiä ja ruttoja ja syyhypunkkeja.


Myöhemmin Herra teki Saulista Israelin kuninkaan, mutta jotain meni pieleen.

1. Samuelin kirja 15:29

28 Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.
29 Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu."

Herra ottaa Saulilta kuninkuuden pois ja Samuelin mukaan Jumala on olento, jonka ei tarvitse katua. Muutamaa jaetta myöhemmin kuitenkin sanotaan näin:

1. Samuelin kirja 15:35

35 Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.

Herra sittenkin katui sitä, että oli valinnut väärän ihmisen kuninkaaksi.

2. Samuelin kirja 24:15-16

15 Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä.
16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

Kun kiukkuamisen jälkeen 70000 ihmistä on lahdattu, Herraa alkaa taas syyllisyys vaivaamaan ja hän päättää armollisesti säästää loput.

Näistä teksteistä käy siis ilmi se, että Jumala katuu, useampaankin otteeseen. Pohdiskellaan vähän katumusta, tuota inhimillistä tunnetta. Katumus on tunne, joka seuraa huomiosta, että on tehnyt väärin. Jumala on siis erehtyväinen.

Hyvät kristityt voivat vain toivoa ettei elämän kirjassa ole kirjoitusvirheitä ja että oikeudenmukaisuuden nimissä helvettiin ei ole unohdettu toimittaa hiiliä. Ja mistäs me tiedämme alkaako Jumala katua, kun muutama miljoona vuotta on palavan lihan käryä helvetistä noussut.

Raamatun mukainen oikeudenmukaisuus, osa 2

“What is morality in any given time or place? It is what the majority then and there happen to like, and immorality is what they dislike” ~ Alfred North Whitehead




Jatkan aiheesta, mitä käsittelin edellisessä blogipostissa. On jossain määrin tunnettua, että Vanha testamentti sisältää Jumalan määräämiä tai hänen itsensä tekemiä hirveyksiä ja vääryyksiä, mutta näitä ei silti haluta sisällyttää sellaisenaan kristittyyn jumalkuvaan.

Inhottava fakta vain on, että teksti on joko totta tai sitten ei. Tähän välimaastoon tahdotaan lisätä ehdotus siitä, että asioita on tulkittava jotenkin, allegorisesti vaikkapa. Raamattuhan sisältää vertauksia, niin Vanha kuin Uusikin testamentti. Niissä tekstin kohdissa erikseen sanotaan, että nämä ovat vertauksia. Miksi siis muuta tekstiä tulisi pitää vertauskuvallisena? Lisäksi, jos me mielivaltaisesti poimimme Raamatusta kohtia, jotka kuuluu tulkita vertauskuvallisesti, mistä meidän kuuluisi sitten tietää, mikä on tarkoitus ottaa sellaisenaan? Oliko ihmisen luominen vertauskuvallista? Entä Siinain vuorella annetut kymmenen käskyä? Messias-ennustukset? Saatanan luominen? Jumala?

Toinen lähestymistapa asiaan on se, että uusi liitto ja Jeesuksen uhraaminen muuttivat kaiken. Uusi testamentti sisältää lukuisia viittauksia lakiin. Osa kohdista haluaa yksinkertaistaa sitä:

Matteus 7:8

12 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.

Osa tuntuu vahvistavan annettua lakia:

Matteus 5:17-20

17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan

Tässä on vain muutama ongelma. Yksi on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tämä laki missäkin kohtaa pitää sisällään. Joidenkin mielestä Jeesus täytti uhraamista koskevat lait. Joidenkin mielestä laki on Vanhan testamentin kymmenen käskyä, osalle se on vain rakkauden kaksoiskäsky.

Paljon suurempi ongelma on se, että vaikka kuinka takertuisimme lain täyttämisiin ja Jeesuksen kuolemaan ja miettisimme mitä se mahtaa tehdä Vanhan testamentin opetuksille, Uudessa testamentissa yhtään mikään ei viittaa siihen, että Jumala jotenkin katuisi tai olisi ollut mielestään väärässä tappaessaa laumoittain ihmisiä ja eläimiä milloin mistäkin mielivaltaisesta syystä. Eikä olennolla, jolla on kaikki tieto ja ymmärrys ja joka on täydellinen, mitään tarvetta siihen tietysti olekaan. Vanhaa testamenttia ei voi mitätöidä ja sivuuttaa.

Miksi siis tämä kaikki kiertely ja kaartelu? Selitys on mielestäni suhteellisen yksinkertainen. Ihmiset haluavat uskoa hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan, suureen kaikenkattavaan rakkauteen ja huolenpitoon. Jos me uskoisimme hyvään Jumalaan ja Raamattuun, me muodostaisimme käsityksemme oikeasta ja väärästä Raamatun perusteella. Me kuitenkin alitajuisesti, ja ihan syystä, pidämme omaa moraaliamme ja oikeuskäsitystämme parempana ja siksi se, minkä me itsekin ymmärrämme olevan väärin, sivuutetaan ja selitellään. Vain siten on mahdollista pitää kiinni siitä mihin haluaa uskoa. 

Raamatun mukainen oikeudenmukaisuus

“This is a court of law, young man, not a court of justice.” ~ Oliver Wendell Holmes, Jr.



Raamatun Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, täydellinen jopa. Esikuvaksi kelpaava moraalin ja lain ohjenuora. Tutkitaan siis, mitä Raamattu kertoo meille hyvästä, pahasta ja oikeudenmukaisista rangaistuksista.



2. Mooseksen kirja 10:20

20 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.

Tämä on kohdasta missä Israelin kansa on Egyptissä orjuudessa ja Jumala lähettää Egyptiläisten kiusaksi vitsauksia, jotta faarao päästäisi Israelin kansan lähtemään. Yllämainittu kohta kertoo että Herra kovetti faaraon sydämen. Jumala itse varmisti, että saa lähettää viimeisen vitsauksen. Mikä tämä oli?

2. Mooseksen kirja 12:12

12 Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia.

Kaikki esikoiset Egyptin kansasta surmattiin. Kaikki. Miten faaraota rangaistiin päätöksestään? Tappamalla suuri määrä lapsia ja eläimiä.

4. Mooseksen kirja 25:6-8

6 Itkiessään pyhäkköteltan ovella israelilaiset, Mooses ja koko kansa, saivat nähdä, kuinka muuan mies palasi heimonsa pariin midianilainen nainen mukanaan.
7 Pinehas, joka oli pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, astui silloin esiin väkijoukosta. Hän otti käteensä keihään,
8 meni miehen jäljessä teltan perälle ja lävisti keihäällä molemmat, israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, nauliten heidät siihen paikkaan. Silloin israelilaisia ahdistanut vitsaus lakkasi,

Niin hirvittävän paha teko on vääräheimoisen naisen kanssa oleskelu, että Jumalan mielestä oikeamielinen teko on pistää molemmat keihäällä kuoliaaksi. Eikä pelkästään oikeamielinen, se on jopa niin hyvä että Jumala leppyy.

5. Mooseksen kirja 13:6-9

6 "Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, joita sinä ja sinun esi-isäsi ette ole entuudestaan tunteneet,
7 niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä tai kaukana,
8 älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan,
9 vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut.

Epäusko ja vääriin jumaliin uskominen on tietenkin kauhistuttavaa. Jumalan määräyksestä siis kivitettäköön omankin perheen jäsenet, jotka tällaista harrastavat.

Jesaja 13:11-16

11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,
12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.
13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.
14 Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.
15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
16 Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan.

Synnin palkka on kuolema, kuten opetettu on. Lisäksi lapsien murskaksi lyöminen ja naisten raiskaaminen.

2. Kuninkaiden kirja 2:23-24

23 Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: "Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!"
24 Hän kääntyi katsomaan pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi.

Kaljujen ihmisen mieltä arvatenkin sykähdyttää, ettei heitä Raamatunkaan mukaan käy pilkkaaminen, mutta toivoakseni harvan mielestä minkäänlaisesta ihmisen, edes profeetan, pilkkaamisesta oikeudenmukainen rangaistus on kuoliaaksi raateleminen.

Yllä olevat otteet ovat kaikkea muuta kuin kattava kokonaisuus Vanhan Testamentin opetuksista. Yritin kuitenkin ottaa näytteitä erilaisten rikosten laadusta ja niihin sovelletuista rangaistuksista. Tässä kohtaa haluan lukijan heijastavan mainittuja tapauksia omaan käsitykseensä moraalista ja oikeudesta. Tahdon vielä muistuttaa, että koska Jumala on täydellinen ei hänellä ole syytä muuttaa omia käsityksiään.

Jeesukseen uskovia, onko heitä?

Monet ihmiset uskovat Jeesukseen ja mielellään haluavat ajatella olevansa hänen seuraajiaan. He muistavat annetun lupauksen: "Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä." Tämä on kuitenkin vain yksi annetuista lupauksista. Mitä muuta Jeesus lupaa häneen uskoville?

Mark. 9:22-23:

22 "Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!"
23 "Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."

Kaikki on mahdollista. Mitä tämä kaikki sitten voisi olla?

Joh. 14:11-12:

11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,

Jeesus pyytää uskomaan häneen hänen ihmetekojensa tähden. Hän lupaa myös, että jokainen, joka häneen uskoo on tekevä samanlaisia tekoja ja vielä suurempiakin. Tässä on kuitenkin vielä pelivaraa, ehkäpä Jeesus tarkoitti jotain muita tekoja, vaikka selvästi viittaakin hänen antaamiinsa merkkeihin. Etsitään vielä tarkempia lupauksia.

Mark. 16:17-18:

17 Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä
18 He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

Se minun täytynee myöntää, että pahoja henkiä en ole nähnyt, joten ehkä uskovat ovat tosiaan ne ajaneet pois. Monenko Jeesukseen uskovan usko on niin vahva, että uskaltaisi juoda tappavaa myrkkyä? Moniko heistä uskoo sairauden kohdatessa enemmän lääkäriin, kuin kätten päälle panemiseen?

Paavali uskoo Jeesukseen ja osoittaa, että uskon pitäisi riittää.

Ap. t. 28: 3-8:

3 Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen.
4 Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Merestä hän pelastui, mutta kostotar ei sallinut hänen elää."
5 Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään,
6 vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat aikansa odottaneet ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään merkillistä, he tulivat toisiin ajatuksiin ja sanoivat: "Hän on joku jumala."
7 Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan.
8 Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.

Paavaliin ainakin pätevät siis edellämainitut ominaisuudet. Hän myös uskoo Jeesuksen antamiin lupauksiin siitä, mitä uskovat saavat.

1. Kor. 12:6-10:

6 Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.
7 Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa,
9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,
10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.

Miksi näitä ihmeitä me emme näe? Miksi Jeesukseen uskovat ottavat lupauksen ikuisesta elämästä todesta ja ohittavat muut? Syy on mielestäni aika selvä, lupaus ikuisesta elämästä on näistä ainoa, jota kukaan ei pysty osoittamaan vääräksi. Siinä pitäydytään, olkoonkin, että muut lupaukset eivät näytä pitävän paikkaansa.

Maailmanloppu, sen ennustukset ja tulkinnat

Jeesuksen kuoleman jälkeen ihmiset ovat kerta toisensa perään arvelleet maailmanlopun olevan käsillä, jopa tietävänsä tarkkaankin milloin se on tulossa. Moni varmasti ihmettelee, mistä näitä vinksahtaneita oikein riittää ja mikä vimma sitä maailmanloppua on ennustaa, Raamatussahan sanotaan, ettei sitä hetkeä tiedetä. Jätetään näistä saarnaajista häikäilemättömät oman edun tavoittelijat sikseen ja katsotaan mitä muuta Raamattu kertoo meille.

Matt. 24:29-34:

29 "Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät.
30 Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
31 Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut.
32 "Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä.
33 Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.
34 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu

Jeesus itse kertoo suhteellisen yksiselitteisesti, että ennen kuin silloisen sukupolven viimeinen edustaja kuolee, kaikki nämä ovat tapahtuneet. Yksittäistapaus? Väärä käännös, väärä tulkinta? Löytyisikö tälle vahvistusta muualta Raamatusta?

Matt. 16:27-28:

27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan
28 Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana."

Tässä joukossa? Kyseisessä raamatunkohdassa Jeesus puhuu opetuslapsilleen, kuten käy ilmi jakeesta 24. Toisin sanoen kaikki opetuslapset eivät ehdi kuolla ennen kuin Jeesus toisen kerran saapuu. Jospa Matteus oli käsittänyt asiat väärin?

Mark. 13:29:30:

29 Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.
30 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.

Ei, Markus on aivan samaa mieltä Jeesuksen sanomisista. Entä Paavali?

1. Tess. 4:13-18:

13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.
14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.
15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
18 Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Paavali on aivan samoilla linjoilla, hän ei usko itsekään ehtivänsä kuolla ennen kuin uskovat temmataan pilviin ja muut jäävät nuolemaan näppejään.

Paavali ja Raamatun kirjoittajien mukaan itse Jeesus olivat mielestäni hyvin selvästi sitä mieltä, että maailmanloppu koittaa varsin pian.

Miten kummassa nämä asiat selitetään? Tulkinnat ovat joutuneet kehittymään jatkuvasti, kun sitä maailmanloppua ei vain näy ja aikaa kuluu ja kuluu. Varhaiskristityt arvelivat, että ehkä kyseessä oli seuraava sukupolvi. Myöhemmin arveltiin, että viitattiin ehkä silloisen sukupolven jälkeläisiin. Tulkinnoissa on siirrytty aina vain mielikuvituksellisempiin ja kuvaannollisempiin tulkintoihin. Ehkäpä Jeesus ei tarkoittanut nimenomaan opetuslapsiaan vaan kaikkia saarnamiehiä jne. Ehdottomasti yksinkertaisin selitys on mielestäni kuitenkin se, että Raamattu ei vain näiltä(kään) osin pidä paikkaansa.

Tällaisten tarinoiden syntyynkin on suhteellisen järkevä selitys. Aikalaisten muitakin kirjoituksia kun on säilynyt tähän päivään saakka. Niistä löydetään sellainen kirjallisuuden alalaji, jota nimitetään apokalyptiikaksi. Niiden kantava idea on se, että tällä hetkellä asiat ovat kurjasti, mutta aivan pian saapuu joku tai jokin, joka korjaa vääryydet ja laittaa asiat oikealle tolalleen. Kansan kurjuus monin paikoin olikin sitä luokkaa, että toivoa oli helppo "myydä".

Vielä siis nykypäivänäkin ihmiset yrittävät keksiä selityksiä näille raamatunkohdille. Löytäessään mielestään järkevän selityksen, se selitys saattaa johtaa siihen, että uskotaan taas kerran maailmanlopun olevan aivan juuri käsillä. Kas kun merkit siihen (sodat, maanjäristykset, taudit) ovat aina olleet läsnä.

Tämän blogin tarkoitus

Kirjoittelen tänne ajatuksiani ja huomioitani Raamatusta ja kristinuskosta. Tarkoitukseni on yrittää antaa uusia näkökulmia ja herättää ajatuksia. Avoimesti myönnän, että en enää usko Raamattuun/Jumalaan ja kirjoitukset toivottavasti avaavat osaltaan syitä siihen. Minulla on toki myös muita syitä olla uskomatta, mutta niihin en pääasiassa tartu tässä blogissa.

Otan vastaan kritiikkiä, rakentavaa ja perusteltua sellaista. Samoin, jos haluat kuulla ajatuksiani tietystä aiheesta tai jos sinulla on muuten ideoita julkaisujen pohjaksi, kuulen niitäkin mielelläni.

Tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, eikä hyökätä ketään vastaan. Lähestyn itse näitäkin asioita avoimella mielellä, vain sitä pyydän lukijoiltanikin.